Tämä prologi kertoo legacyni lähtötilanteen, eli siis kaikki tämä on jo tapahtunut ja ensiosassa palataan nykyhetkeen. Osa on lyhyt, tarkoitukseni on vain selventää tulevia asioita pikkiriikkisen. Lukekaan ja kommentoikaa vapaasti! //Susiprinsessa

PS. Olen kyllästynyt siihen, että ihmiset kysyvät minulta koko ajan, missä Valokarhu on. Ei hemmetti, en tiedä, enkä jaksa vastata enää yhteenkään kysymykseen. Hänen katoamisensa ei ole minun onglemani. Piste. En halua raivota tai mitään, mutta vähän kyllästyttää jo... :--/

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Silverhill - Kensington 13.4.2004

Bat katsoi kelloaan ja hymähti. -"Kello on jo yhdeksän, eikä lupaamiasi rahoja ole kuulunut, vaikka lupasit. Taisit valehdella meille, senkin nilkki."
-M-mä en tiedä mitä on tapahtunu! Mun kaveri sano, et se tuo ne rahat tänne!" Isaac nyyhkytti.

Isaac kumartui hieman, osoittaakseen alistuneen asemansa. -"Ne rahat... Tuon ne huomenna. Ihan varmasti."
Hyvin pukeutuneet mihet katsahtivat toisiaan ja rupesivat ivalliseen nauruun.
-Typerys, luuletko, että me enää uskotaan sinua? Dylan rähisi ja läimäytti Isaacia kasvoihin. Tästä huolimatta hänen ilmeensä ei värähtänytkään.
-T-teidän on pakko uskoa.... Koska tekin haluutte ne rahat...

Bat katsahti kelloaan uudestaan, tällä kertaa äremmäin kuin aiemmin.
-Dylan, tuo on kyllä totta. Genzie  teurastaa meidät, jos me ei tuoda niitä rahoja, Bat sanoi hieman murtuneena. -"Kovistellaan tota vielä hetki, kyllä se ne varmasti pian antaa."

-Hmm..., Dylan mutisi mietteliäänä. -"Jos kykenet todistamaan väitteesi, niin uskomme sinua."
-En kykene todistamaan, Isaac sai vastasi suu kuivana. -"Mut voin vannoo, tyttäreni kautta. Tyttäreni sielun kautta."
Dylan remahti makeahkoon nauruun. -"T-tyttäresi kautta? Eihän tuolla ole mitään painoarvoa meidän edessämme!"

Isaac tunsi itsensä lyödyksi, mutta päätti silti yrittää. -"Teidän on vain luotettava muhun. "
-Ei helvetissä, Dylan kirosi ja katsahti Batiin, joka näytti surulliselta. -"Meidän on vaihdettava taktiikkaa, tämä ei toimi."
Bat katsoi syvälle Isaacin silmiin. -"Lupaatko tosiaan, että saamme rahat huomenna?"
 

-Kyllä, ehdottomasti! Isaac valehteli sujuvasti. -"Tietysti saatte, mun ystävä tuo ne tänne samaiseen paikkaan."

Bat katsehti mietteliäänä Dylaniin, joka nyökkäsi hyväksymisen merkiksi. Isaac hymyili sisäisesti erittäin ivallista hymyään. Taas kerran hän onnistui livahtamaan ongelmistaan kuin koira veräjästä.

-Voin siis mennä? Isaac sanoi ja hymyili levollisesti. -"Bisneksen hoidettu, eh?"
-Et mene minnekään, Bat sanoi ja tarttui tiukasti Isaacin käsivarteen. -"Olet kanssamme siihen asti, kun saamme rahat. Ihan varmuuden vuoksi."

-Ky-y-llä, Isaac sanoi lempeästi. -"Ei silti tarvitse puristaa kädestä. Kyllä mä muutenkin, ihan vapaatahtoisesti tulen." Bat päästi irti sen enempää ajattelematta, kohtaloikkain tuloksin.

Isaac otti vauhtia ja hyppäsi alas parvekkeelta. Hänellä ei ollut aikomustakaan maksaa rahoja. Rahoja, joita hänelle ei edes ollut saatika kenelläkään hänen ystävistään.

-Bye bye suckers, Isaac kiljahti koettaen tarttui vetokoukkuun, mutta viimehetkessä hänen otteensa lipesi. Isaac huomasi olevansa vapaassa pudotuksessa kohti maankamaraa, inhottavan kovaa asfalttia.

-Sinne se meni, Bat murahti katsellessaan Isaacin perään. -"Mitäs me nyt tehdään?"
Dylan huokaisi. Nyt Isaacin ongelmat olivat heidänkin ongelmiaan.


Ei helvetti, Isaac mutisi itsekseen. Maahan oli enää muutama metriä. Nyt olisi keksittävä suunnitelma!

-Ei helvetti, Isaac kuiskasi. Liian myöhään.

Prologin loppu. Anteeksi osan lyhyys, halusin pistää tämän nopeasti, mutta jatkossa osat tulevat olemaan pidempiä. Kertokaa mielipiteenne ihan kaikesta, kuvien muokkauksesta ja juonesta. Ja voinen paljastaa, entä ensi osa on paaaaljon parempi, aloitusosathan ovat tunnetusti aika kökköjä :)